Se on sitten syksy kylmät oikeesti saapunu. Oispa edes sydämessä lämmin, mut ei.
Vaikka kuitenkin toissapäivänä oli päivä jolloin menneisyys nous mieleen. 19.9 olisi tullut 2vuotta täyteen eräästä tapahtumasta jonka nykyisin jo pyrin unohtamaan. On kulunut tasan kaksi vuotta tunteiden täyteisestä tapahtuma episodista. Joka onneksi on jo unohdettu jotenkin, mut ei vaan sovittu. Tohon ihmiseen oon vieläkin tavallaan kiintyny mut sit taas kumminkin vihaan sitä sen takia mitä siltä sain. Mitään hyviä muistoja ei tuu mieleen, oikeesti. Vaan ne pahat mitä mä sain siltä
Sen seurauksena olen oppinut ymmärtämään, että silloin valitsin väärin. Ja haluaisin saada takaisin sen mitä silloin menetin.
Ajattelin sydämmellä silloin...en järjellä. Olin tunteiden orja ja täysi romantikko. Uskoin johonkin mihin en enää usko. Ja onneksi olen saanut järkeni takaisin. Ainakin jossain määrin. Usein sanotaan"kuuntele sydäntäsi". Joo mutta miksei siihen lisätä "mutta muista seuraukset"
Tai jotain muuta varotusta. Rakkaudelle jos annat pikkusormesi...menet kokonaan perässä.
Mutta noh...tuo on jo melkein unohdettua ja nyt suuntaan katseen tulevaisuuteen. Joka ei kyl kovin valoisalta näytä kun tulee koko aika murhetta murheen perään. Osaispa vielä ajatellakin valoisasti niin putkeen menee. Oais vaan unohtaa hölmöt ajatukset ja nauttia vaan olosta. Ottais vaan ihan lunkisti nytten. Nostaisi pään pystyyn ja antaisin hymyn näkyä. Ja antaa sydämen sulaa siinä samalla.
No comments:
Post a Comment